...ja paljon muutakin tämän hiljaiselon aikana.

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta suurimpana ihmeenä voisin mainita tietoyhteiskunnan lonkeron luikertelun tänne korpeen. Nyt minuun saattaa törmätä täällä virtuaalimaailmassa mitä ihmeellisimpiin aikoihin ja vielä ihmeellisimmissä paikoissa. En kuitenkaan aio miksikään addiktiksi ruveta. Minulla on edelleen ihan riittävästi puuhaa muutenkin, mutta helpottaahan tämä kaikenlaisia asioita. Kuten laskujen maksua ja blogikirjoittelua.

Päivisin kun en kerkiä päivittelemään korkeintaan muuta kuin säätä ja dieselin korkeaa hintaa ja sitäkin vain pienen tovin. Niin on kiire, ettei kissaakaan ehdi sanoa kuin "pitkähäntäluikuriksi".

Viime vuodesta saan mainita sen, ettei tullut käytyä missään pitemmässä reissussa kuten edellisvuonna tuli käytyä Lofooteilla. Tytär perheineen vietti koko kesän USAssa vävyn kotona, joten minä toimin täällä kissamummuna. Taluttelin kahta vilkasta ruunakissaa, jotka vetivät flexeissään kuin hevoset. Muhviprinsessa ei sietänyt poikia lähellään, mutta loppukesästä oli jo vähentänyt sähisemisen aivan lähikontaktitilanteisiin.

Teatteriharrastuksen lisäksi aloitin ammunnan. Hurahdin ihan tyystin siihen. Käyn kerran viikossa tähtäilemässä pahvitauluun ilma-kiväärillä. Niinhän sitä sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla. Lähes kaikkea.

Ilmoja on pidellyt. Lunta on vähintään omiksi tarpeiksi ja ainoa ilo tässä talvessa on tällä hetkellä kevään odotus. Kunhan tämä maanantaikuukausi on saatu loppuun, niin sitten alkaa jo huomattavasti helpottaa.