Nyt harmittaa. Nimittäin istua sisällä, kun ulkona on lämmintä kuin kesällä ja tekisi mieli ladata aurinkokennoja niinkuin kissa loikoillen auringonsäteessä. Viikonloppua kohden alkaa taas kylmetä ja ties milloin taas tulee yhtä lämmintä. Oikukas on huhtikuun mieli.

Lauantaina sain sentään marjapensaat leikattua kuten aioin. Pensaat ovat vanhat ja kasvaneet villinä ja vapaina. Pidän rehevistä ja villiintyneistä puutarhoista, mutta liika on sentään liikaa. Ovathan ne vaaleina kajottavat oksantapit nyt vähän tylynnäköisiä, mutta pianhan ne harmaantuvat. Ja pensaatkin varmaan virkistyvät. Omenapuunkin leikkaus oli tipalla, että ehti tehdä ajoissa. Rusakot olivat antaneet jokavuotisen apunsa leikattavien oksien valinnassa ja vanhasta puusta tulikin ilmavamman näköinen ja mahdun nyt kulkemaan jopa oksien alta, kun annoin sahan ja sekatöörin puhua. 

Sunnuntai menikin poikkeuksellisesti töissä ja tuleepa pitkä viikko, kun siis alkoi jo eilen.

Muistaessani laitan omat Sannan Kesäinen-vaihtoon menneet kortit. Kuvaan saadutkin vielä jossain vaiheessa, kunhan saan kameran takaisin.