Lumikuningatar huijasi minua törkeästi. Sen lupaavasti tojottava kukkapiikki osoittautui pelkäksi uudeksi bulbiksi. Bulbihan on se pallukka, josta lehdet kasvavat. Se piikki, jota luulin kukkavarreksi, on tuossa kuvassa tuo paksu oikealle sihtaava vihreä pötkylä. Nyt vasta se on alkanut pullistua ja paljastaa todellisen olemuksensa eli bulbiutensa.

1463894.jpg

Kesällä se pääsee omenapuun oksaan keräämään kukkimisintoa. Jospa se ensi tammikuussa sitten kukkisi siitä uudesta bulbista saatuaan kunnolla valohoitoa, tuulta ja sadetta.

Mustekalaorkideani sen sijaan työntää uutta kukkavartta. Sekin kukkii vain uudesta bulbista (bulbista kukitaan vain kerran), jonka se kasvatti viime kesänä vaivihkaa. Tässä on vasta yksi mustekala valmiina. Nupuissa kypsyy lisää.

1463906.jpg

Tuo on sympaattinen kukka, vaikka joku pitää sitä varmaan rumanakin. Eihän se ole oikein minkään värinenkään. Persoonallinen se taatusti on.

Viime viikolla kerkisin käydä kirppikselläkin, jälleen, kasvattamassa romukokoelmaani. Tämä on itseasiassa kyllä ihan hyödyllinenkin hankinta. Tämmönen pienoiskasvihuone.

1463912.jpg

Kovin leveää ruukkua sinne ei saa mahtumaan, sillä siinä ei ole aukeavaa ovea. Yhdestä kohtaa puuttuu lasi ja siitä olisi saatava kukka sisään. Kokeilin tuolla minisantulla ja jouduin puristamaan muoviruukun soikeaksi, että sain sen puserrettua karmien välistä. Mutta jos vielä yhytän markkinoilta Masdevallia- tai Macodes-nimiset orkideat, niin niille tuo lasikoppi on juuri passeli. Molemmat hiipuivat pois todennäköisesti juuri sen takia, että jouduin pitämään niitä normaalissa huonetilassa.

Sitte kerran ekotorilta lähti mukaan tämmöset "perintöhopeat". Mitä lie metallisekotetta, mutta olivat niin nätit.

1463923.jpg

Pitääkö kaiken tavaran mitä haalii olla käytännöllistä? Onko se tämä juro luterilainen kasvatus, joka kieltää sekä turhan nauramisen ja huvittelun ja ylipäänsä kaiken tarpeettoman...senkö takia ihmiset häpeilee puuhia ja tavaroita, joilla ei ole ns. mitään virkaa? Pelkkä hyvä mieli ja kauneusarvo ei riitä perusteluiksi? Onko rahan haaskausta laittaa kymppi koriste-esineeseen, kun Afrikassa nähdään nälkää?

No minä ainakin tunnustan ihan häpeämättömästi, että jos joku juttu miellyttää minua ihan muuten vain, siitä tulee hyvä mieli ja se on kaunis, minä hankin sen. En tietenkään aina, jos hinta on jotain älytöntä, mutta jos halvalla saa.

Pari esimerkkiä.

Vuosia sitten, kun elettiin vielä markka-aikaa, eräällä kirpparilla näin nämä siamilaiset.

1463939.jpg

Muistaako kukaan mitä ja mistä nämä ovat peräisin? No, nehän ovat ilkeät siamilaiset Disney-elokuvasta "Kaunotar ja kulkuri". Tämä parivaljakko oli kertakaikkisen lumoava ja ällökilttien koirien rinnalla näissä oli luonnetta. Keittiön ikkunalla istuessaan he ilahduttavat minua päivittäin.

Pari kuukautta sitten ostin pari lasia, jotka lienevät käytössä epäkäytännölliset (hirmu korkea jalka ja pieni suu), mutta ah ovat niin kovin kauniit tuolla lailla ikkunalaudalla seistessään.

1463945.jpg

Periaatteessahan ihminen tulee toimeen aika vähällä. Kaikkein huolettomin olisi, jos ei omistaisi mitään. Tällaisella ajatuksella olen joskus herkutellut. Myyn kaikki pois paitsi vaatteet päältä ja painun rantapummiksi Seychelleille.....